Yhdyskuntasuunnittelun seuran ja SAFA:n yhteisessä keskustelutilaisuudessa Tieteiden talossa 11.6.2024 kannettiin huolta valmistelussa olevasta uudesta alueidenkäyttölaista.
Petteri Orpon vuoden vanha hallitusohjelma on lyönyt tahdit myös alueidenkäytön lain valmistelutyölle. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen pilkkouduttua edellisellä vaalikaudella siirtyivät kaavoituksen ja maapolitiikan osuudet MRL:sta kevään 2023 vaalien jälkeen uusille päättäjille. Juhannuksesta 2023 lähtien ovat kansalaiset saaneet tottua ministereiden hokemaan, kuinka hallituspuolueet ovat sitoutuneet toteuttamaan tarkkoja kirjauksia sisältävän hallitusohjelman siitä lipsumatta.
YSS:n puheenjohtaja Matti Vatilo peräänkuulutti ympäristöministeriön valmistelijoilta siviilirohkeutta kyseenalaistamaan tarvittaessa hallitusohjelman kirjauksia. YSS ja muut järjestöt yrittävät vaikuttaa tulevan lainsäädännön sisältöön kaikesta huolimatta. Vatilo muisteli rakennuslain uudistuksen keskeisintä virkamiestä, ylijohtaja Pekka Kangasta. Pekka opasti aikoinaan Mattia toteamalla, kuinka vuoden 1958 rakennuslaki on niin poliittisesti sävyttynyt, ettei sen kokonaisuudistus onnistu. Lukuisien 1990-luvun osittaisuudistusten jälkeen kokonaisuudistus Pekka Kankaan johdolla kuitenkin toteutui ja MRL tuli pääosiltaan voimaan 1.1.2000.
Ympäristöministeriö valmistelee
Ympäristöministeriön rakennusneuvos Anna-Leena Seppälä arveli saaneensa nuhteita jo ennen omaa alustustansa. Anna-Leena on alueidenkäyttölain työryhmän puheenjohtaja. Työryhmässä on 25 jäsentä plus varajäsenet sekä kaksi pysyvää asiantuntijaa. Sihteeristö tulee ympäristöministeriöstä. Toisen, vuoden 2013 joulukuussa asetetun työryhmän tehtävänä on valmistella hallituksen esitykset kaavojen toteuttamisen ja katujen kunnossapidon lainsäädännön uudistamiseksi. Tämän työryhmän puheenjohtajana on ympäristöneuvos Samuli Alppi. Valmistelun organisointi tarkoittaa, että lopputulemana olisi vuoden 2025 alusta voimaan tulevan rakentamislain lisäksi kokonaan uusi alueidenkäyttölaki, kunnan maapolitiikkaa ja kaavojen toteuttamista koskeva yhdyskuntakehittämislaki sekä neljäntenä lakina yhdyskuntarakentamislaki, joka sisältäisi katuja, yleisiä alueita, hulevesiä ja katujen ym. kunnossapitoa koskevat säännökset. Aikataulutavoite on näillä eri. Alueidenkäyttölakia koskeva hallituksen esitys annettaisiin kevätistuntokaudella 2025, ja yhdyskuntakehittämislakia sekä yhdyskuntarakentamislakia koskeva hallituksen esitys annettaisiin eduskunnalle vuotta myöhemmin. Kun lisäksi rakentamislakia ollaan niin sanotusti korjaamassa jo ennen sen voimaantuloa ja osa rakentamislakiin esitettävistä muutoksista tulisi voimaan vasta 1.1.2026, on tuloksena kirjava määrä eri aikaan tulevia säädöksiä. Niillä kaikilla on kuitenkin vaikutuksensa nimenomaan kuntien toimintaan ja velvoitteisiin.
Anna-Leena Seppälä totesi Orpon hallitusohjelman ”soundissa” olevan paljon yritysten kilpailukykyä ja vastaavaa. Ohjelman selviä ja tarkkoja kirjauksia on aika vaikea olla viemättä ministeriössä eteenpäin. Sujuvoittaminen on ollut tavoitteena jo pitkään. Suunnittelujärjestelmää viedään eteenpäin pienillä muutoksilla. Keskeisimmät niistä koskevat maakuntakaavan ohjausvaikutusta, kaavojen sisältövaatimusten ajanmukaistamista, aurinkovoimaloita, vähittäiskaupan suuryksiköitä ja valitusoikeuksia. Maanomistajalle kirjattaisiin aloiteoikeus esittää kaavoitusta omistamalleen maalle. Myös kumppanuuskaavoituksesta yhteistyössä kunnan ja maanomistajan kanssa säädettäisiin. Rakentamiskielloille tulisi enimmäiskestot. Maapolitiikka on vaikea kysymys. Siihen kytkeytyy myös parilla vaalikaudella kariutunut lunastuslain uudistus. Puhtaan siirtymän hankkeille edellytetään EU:n toimesta nopeutettuja prosesseja.
Kentän terveisiä
Vantaalla asemakaava-arkkitehtina toimiva Noora Laak aloitti valmistellut puheenvuorot, miltä tilanne vaikuttaa tällä hetkellä kunnissa toimivien kannalta. Hän otti esiin kolme teemaa.
Ensiksikin luontoarvot ja ilmastonmuutoksen. Miten ne aiotaan ottaa uudessa laissa huomioon. Toisena teemana hänellä oli maallikoiden ja kuntalaisten vuorovaikutusmahdollisuudet. Maankäyttö- ja rakennuslakiin tullut asukasvaikuttaminen oli aikanaan iso uudistus. Se on toisaalta johtanut melko raskaisiin ja ajallisesti pitkiin kaavaprosesseihin. Monet keskeiset kunnissa tehtävät päätökset, kuten palveluverkkoja koskevat, tehdään poliittisesti ja yleensä ilman asukkaiden erityisempää osallistamista. Niiden vaikutus on usein aivan keskeinen ja kaavoituksen roolina on niihin sopeutuminen. Noora Laak viittasi MRL:n ”yleviin tavoitteisiin”, jotka eivät välttämättä arjessa näy. Hän on itse mieltänyt eläneensä suunnilleen koko aikuisikänsä poliittisen niukkuuden aikaa. Ajan henki tuntuu olevan korostaa esim. maanomistajan asemaa. Asukas ja tavallinen kuntalainen jäävät toissijaisiksi. Kolmanneksi hän kysyi, onko lakiuudistukseen ylipäätänsä mahdollista vaikuttaa. Julkinen keskustelu voi olla ainoita keinoja.
Toisen puheenvuoron kentän kokemuksista käytti Iisalmen kaupungin kaavoituspäällikkö Sari Niemi. Iisalmen asukasluvun kehitys on tällä vuosikymmenellä laskenut tarkalleen ennusteiden mukaan ja on tällä hetkellä 20 607. Iisalmen vahvuutena on monipuolinen teollisuus, kuten Olvi, Genelec ja Ponsse. Niemi tarkasteli alustuksessaan kaavahierarkiaa. Pohjois-Savon olosuhteissa, joissa suurin osa kunnista on kutistuvia, on maakuntakaavalla merkitystä erityisesti kulttuuriympäristökysymyksissä. Pienillä kunnilla ei ole mitään mahdollisuuksia selvittää tai selvityttää vähäisillä voimavaroillansa kulttuuriympäristöä ja mitkä osat siitä pitäisi pystyä säilyttämään. Yleisesti ottaen maakuntakaavassa pitäisi Sari Niemen mukaan oikeasti keskittyä ylikunnallisiin kysymyksiin. Pienissä kunnissa ei ole kaavoittajaa. Niissä kaavoitusasioita hoitavat rakennustarkastajat, tekniset johtajat ja kunnanjohtajat. Yleiskaavaan pitää palauttaa sille kuuluva kunniallinen rooli. Naapurikuntien kesken tehdään yhteistyötä esimerkiksi rakennusjärjestysten osalta. Kun hallitusohjelmaan kirjatun mukaisesti lähdetään uudistamaan rakennusvalvontaa, tulee huolehtia, ettei suurempien rakennusvalvontojen yhteydet kuntien kaavoitukseen katkea. Kaavoituksessa keskeistä on saavuttaa luottamus eri toimijoiden ja kuntalaisten kanssa. Vaikutusarviointien tehtävänä on oikeasti selvittää eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Kaavoittajan pitää pystyä vakuuttamaan, miksi tiettyyn vaihtoehtoon on päädytty. Sari Niemelle yhdyskuntasuunnitteluun kuuluu tietty hitaus. Vaikka ympäristö ja sen asettamat reunaehdot muuttuvat, säilyy ihminen perusominaisuuksiltaan samana, tai ainakin muuttuu hitaammin.
SAFA:n yhdyskuntasuunnittelutoimikunnan puheenjohtaja Maarit Virkkunen halusi selvyyttä, miksi lakeja muutetaan. Huolta on herännyt MRL:n pirstoutumisesta. Samoin puhtaan siirtymän hankkeiden ohituskaista herättää kysymyksiä. Luontokadon torjumisen tulisi näkyä uudessa laissa.
Paneelikeskustelua veti väitöskirjatutkija Teemu Jama Aalto-yliopistosta. Jamalla on aikaisempaa kaavoituskokemusta muun muassa Helsingin kaupungilta. Panelisteina olivat johtava lupa-arkkitehti Ifa Kytösaho (Vantaan rakennusvalvonta), johtaja Anu Kärkkäinen (RT Rakennusteollisuus), arkkitehti Jenni Pitko (kansanedustaja ja eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja)ja kaavoitusarkkitehti Henri Raitio (Rauma).
Teemu Jama esitteli ensin kolme pääteemaa ja kysymystä panelisteille. 1. Voiko osauudistuksilla tehdä systeemisiä muutoksia? 2. Kasvu ja elinvoima ja niiden merkitys? 3. Tarvitaanko ylipäätänsä kaavoitusta? Riittäisikö pelkkä rakennusjärjestys?
Kovin suuria eriäviä näkemyksiä ei keskustelun aikana syntynyt. Elinkeinoelämää edustanut Anu Kärkkäinen korosti, ettei pelkkä lainsäädäntö ratkaise. Rakennusten joustavammilla ja sallivammilla käyttötarkoitusmuutoksilla voidaan edistää kiertotaloutta siinä kuin asettamalla vaatimuksia uudistuotannolle. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta täydennysrakentaminen on kannatettavaa. Henri Raitio totesi, että aiemminkin on reguloitu. Jos kaupan sijoittuminen olisi täysin vapaata, niin ensimmäiseksi ehtivä voisi toteuttaa suurmyymäläkeskittymän haluamalleen paikalle. Jos siitä tulisi suosittu, seuraisi väistämättä liikenteen lisääntymistä ja mahdollisesti tarve kalliisiin liikenneinframuutoksiin. Ne kaatuisivat yhteiskunnan syliin. Ifa Kytösaho tarttui sanaan ”hitaus”. Kaavoitus yhteensovittaa erilaisia tarpeita ja päämääränä pitää olla ympäristö, jossa voi oikeasti elää. Kiertotalouden kaikkia ulottuvuuksia emme vielä tiedä ja pitää olla liikkumavaraa, jotta esimerkiksi hulevedet pystytään hoitamaan. Jenni Pitko totesi kaupungistumisen megatrendin jatkuvan. Teollisuudessa tulee tapahtumaan energiamurros. Siinä pitää ottaa huomioon esimerkiksi sähkön siirtojohtojen maisemavaikutukset.
Kasvun ja elinvoiman käsitepariin panelistit suhtautuivat epäluuloisesti. Mistä niiden yhteydessä konkreettisesti puhutaan? Koettu hyvinvointi on olennaista ja nimenomaan kuntalaisten näkökulmasta. Liian tarkka sääntely voi rajoittaa innovaatioita. Asuntokysymys ei ratkea sekään pelkän kaavoituksen kautta. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä asuinrakentamiseen kaavavarantoa yllin kyllin. Asumisen markkinat eivät vedä, ja myös käytettyjen asuntojen kauppa on hyytynyt lainakorkojen noustua.
Rakennusjärjestyksen todettiin aina täydentäneen kaavoitusta. Vireillä olevaa rakentamislain muutosta, jolla halutaan suitsia rakennusjärjestyksen käyttöalaa, piti Ifa Kytösaho turmiollisena. Rakennusvalvonnalta ollaan muutoksella viemässä keskeistä työkalua vaikuttaa rakennetun ympäristön muotoutumiseen.
Myös kaupunkikuva puhutti ja aihe kirvoitti muutaman yleisökommentin. Lakiuudistuksen yhteisvaikutukset kaupunkikuvaan huolestuttivat. Yleisesti ottaen yhden lain korvautuminen useammalla nähtiin ongelmallisena ja voivan synnyttää erilaisia epäjatkuvuuskohtia. Anna-Leena Seppälä oli samaa mieltä yhteisvaikutusten arvioinnin vaikeuksista. Kun lakeja valmistellaan erikseen, ei niissä voi ottaa kantaa kuin kulloinkin kyseisen lain vaikutuksiin.
Alueidenkäyttölain uudistustyöryhmässä pysyvänä asiantuntijana oleva Tarja Laine teki yhteenvetoa käydystä keskustelusta. Hän ei näe uudistuksen sisältävän systeemistä muutosta. Maankäyttö- ja rakennuslain ja sitä edeltävien lakien perintö on vahva. Systeemisen muutoksen mahdollisuus, kuten vaikkapa rakennusjärjestyksen rooli, on hyvä pitää mielessä. Vuorovaikutukseen ja asukkaiden osallistamiseen oli 1990-luvulla syntynyt poliittinen tilaus, jonka juuret ajoittuvat jo 1960-luvulle. Sama koskee ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia osana kaavoitusta ja yksittäisiä hankkeita. Käynnissä olevassa lakiuudistuksessa on menty eteenpäin tavallaan rakentamista koskevien yksityiskohtien kautta. Muitakin tapoja olisi voinut harkita. Laki ei maailmaa pelasta, mutta olennaista on säilyttää ja parantaa asukkaan luottamusta yhteiskuntaan.
Tilaisuus keräsi Tieteiden talolle kesäisestä ajankohdasta huolimatta kymmeniä osallistujia. Alueidenkäyttölain valmistelu jatkuu tiiviinä. Anna-Leena Seppälä arvioi lausuntokierroksen ajoittuvan loppusyksyyn. Vaikuttamisen paikkoja on luvassa, ainakin muodollisesti. YSS:n ja SAFA:n kaltaisten järjestöjen on syytä harrastaa vaikuttamista epävirallisemminkin, totesi Matti Vatilo lopuksi.
LAURI JÄÄSKELÄINEN
