Tällä kertaa ajoitettiin myös vuotuisen Yhdyskuntasuunnittelun Ruusut -tunnustuksen julkistus pikkujoulujen yhteyteen. Seuran puheenjohtaja Matti Vatilo luovutti symbolisen tunnustuksen Keravan kaupungille Uuden ajan rakentamisen festivaalin URF järjestämisestä kesällä 2024. Ruusut otti vastaan vs. kaupunkisuunnittelujohtaja Tuomas Turpeinen. URF-festivaali paikkasi peruuntuneita perinteisiä Asuntomessuja, jotka oli alun perin määrä järjestää samalla Keravan Kivisillan alueella. Festivaalin painopiste oli manifestoida kestävää rakentamista, ekologisia ratkaisuja ja yleisemmin kestävää elämäntapaa. Muutaman esillä olleen rakennuskohteen lisäksi ohjelman merkittävä anti oli monipuolisessa ammattilaisohjelmassa, joka kokosi eturivin asiantuntijoita pohtimaan ja etsimään toimivia ratkaisuja yhdyskuntasuunnittelun ja rakentamisen uutta luoville vaihtoehdoille.
Keravan kaupungin vs. kaupunkisuunnittelujohtaja Tuomas Turpeinen vastaanotti Yhdyskuntasuunnittelun Ruusut -tunnustuksen. Kuvassa vasemmalla seuran johtokunnan edustaja Tuomas Santasalo ja keskellä pj Matti Vatilo. Kuva: Pilvi Nummi
Pikkujoulujen yhteyteen saatiin monipuolinen kattaus ajankohtaisia kuulumisia sekä Aallon että seuran taholta. Johtava tutkija Aija Staffans johdatteli paikalle saapuneita noin viittätoista seuran aktiivia monialaisen Smartland-hankkeen Case Vuosaari -tutkimusraporttiin. Smartland-maankäyttöpolitiikan tutkimushanketta rahoittaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto. Tutkimushanke (smartland.fi) on käynnistynyt professori Seppo Junnilan johdolla vuonna 2019 ja päättyy vuonna 2025.
Johtava tutkija Aija Staffans esitteli Smartland-hankkeen tuloksia pikkujouluissa 2024. Kuva: Pilvi Nummi
Aija Staffans totesi, että vaikka puhutaan maankäytöstä ja politiikasta, niin termi ”maankäyttöpolitiikka” on vähän käytetty. Case Vuosaari -raportti osoittaa kouriintuntuvasti, kuinka poliittisen ylätason ratkaisuilla on keskeinen rooli, kun alueiden käytön osalta lähdetään tekemään konkreettisia rakentamista ohjaavia kaavoja. Raportissa vertaillaan Helsingin eri kaava-alueen päästöjä ja muita paikallisia vaikutuksia kaupunginosatasolla. Vuosaaresta tarkastellaan Meri-Rastilaa ja Aurinkolahtea, joiden verrokkeina ovat Kannelmäen-Malminkartanon alue, Kontula ja Mellunmäki. Hiilijalanjälkilaskelmien lisäksi vertailtiin segregaatiota, asuntojen hintakehitystä ja lämpösaarekeilmiötä.
Maankäyttöpolitiikan ristiriidat näkyvät kouriintuntuvasti kaavoittajan työssä. Meri-Rastila rakentui 1990-luvulla ARA-vuokratalovaltaiseksi kerrostaloalueeksi. Nyt sitä odottaa voimakas täydennysrakentaminen. Suuri osa rakennuskantaa puretaan ja korvataan tehokkaammalla rakennuskannalla. Aurinkolahti oli 2000-luvun interventio, jossa kaupunki tonttien vuokraamisen sijaan möi niitä suoraan rakennuttajille ja poikkesi sosiaalisen sekoittamisen periaatteesta. Aurinkolahti on monella mittarilla osoittautunut menestykseksi. Lähimetsät on noussut poliittisesti kuumaksi kaavoituskysymykseksi. Asukaspaineen alla poliittiset päättäjät suuntaavat täydennysrakentamista alueille, joilla rakennusten perustamis- ja pohjarakentamisvaikutukset ovat hiilijalanjäljen kannalta huonompi vaihtoehto. Raportissa suositellaan, että hiilijalanjälkikeskustelusta pitäisi siirtyä kokonaiskestävyyteen. Asuntojen hallintamuotojen käyttö maapoliittisena keinona on markkinavoimien puserruksessa menettänyt merkitystään. Vuokratalovaltaisilla alueilla on asukkaiden viihtyisyys joutunut koetukselle ja segregaation ehkäisy koetaan vaikeaksi.
Väitöskirjatutkija Eveliina Harsia pohti alustuksessaan moniäänisyyttä kaupunkisuunnittelun käytännöissä. Jotta moniäänisyys voisi toteutua, vaaditaan ambivalenssin ja erilaisten osallisten näkökulmien sekä tieteellisen tiedon lisäksi dialogisuutta suunnitteluprosessiin. Aihepiiriä Harsia on tarkastellut muun muassa Sipoon Nikkilän alueella [1] ja Kontulan ostarilla Helsingissä.
Seuran pj Matti Vatilo kertoi, miten seuran strategiaa on yhteiskehitetty vuoden 2024 aikana. Syksyllä toteutettu jäsenkysely on osa strategiaprosessia. Kuva: Lauri Jääskeläinen.
YSS:n johtokunnasta Matti Vatilo kertoi käynnissä olevasta strategiatyöstä ja Pilvi Nummi selosti seuran syksyn aikana toteutetun jäsenkyselyn tuloksia. Kyselyyn saatiin yhteensä 59 vastausta, mitä voi pitää hyvänä. Suurin osa vastaajista lukee Yhdyskuntasuunnittelua-lehteä ja yli puolet kertoi osallistuneensa joihinkin seuran tilaisuuksiin. Kysely on osa seuran uutta strategiaa, joka on määrä saada hyväksytyksi kevään vuosikokouksessa.
Uutena avauksena esiteltiin AUKIO-verkkolehti, joka on uusi kuuden tieteellisen seuran [2] yhteinen monialainen rakennetun ympäristön foorumi (www.aukiolla.fi). Sen aikaansaamista on edistänyt YSS ja erityisesti johtokunnasta Mervi Ilmonen. Ensimmäinen AUKIOlla numero ilmestyi pari päivää pikkujoulujen jälkeen 13.12.2024.
Kokonaan uusi aluevaltaus on suunnitteilla oleva YSS:n opinnäytepalkinto, joka kohdistuisi maisteritason opinnäytetöihin. Myös siitä kuultaneen lisää maaliskuun vuosikokouksessa. Sitä ennen on alkuvuodesta luvassa monipuolinen kattaus seuran muita aktiviteetteja, joista tiedotetaan YSS:n sivuilla.
Aika: Tiistai 25.2.2025, klo 17 Paikka: Tieteiden talo (sali 505), Helsinki
Järjestämme yhteistyössä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran TUTU ry:n ja Liikennesuunnittelun seuran kanssa yhteistyössä keskustelutilaisuuden otsikolla “Hyvän kaupungin tuntomerkit nyt ja vuonna 2045?”. Keskustelua alustamaan on kutsuttu Helka-Liisa Hentilä, Pasi Mäenpää ja Pekka Leviäkangas.
Keskustelutilaisuudet pureutuvat elinvoiman kysymykseen yhdyskuntasuunnittelussa ja oikeudenmukaisemman ekologisen siirtymän taloudellisiin periaatteisiin ja suunnitteluun.
Vähenevät ja nollakasvuiset kunnat ovat kestävyyssiirtymän kannalta paradoksaalisessa tilanteessa: Tavoitteet ekologisemmasta alkutuotannosta, ennallistamisesta sekä rakennuskannan ja infrastruktuurin ylläpidosta tuottavat moninaisia paineita vallitsevan taloudellisen kasvun vaatimuksen lisäksi. Vähenevissä ja nollakasvun kunnissa talouskasvun järjestäminen yhtäaikaisesti ekologisen siirtymän kanssa johtaa herkästi eriarvoisuutta kasvattaviin päätöksiin ja riippuvuussuhteisiin suurten yksityisten energia- ja alkutuotannon yritysten kanssa. Pyrkiessään kohti oikeudenmukaisempia ratkaisuja saatetaan kuitenkin tukeutua ekologisesti riittämättömiin tai luontoa riistäviin kehityskulkuihin.
Kuinka vähenevässä tai nollakasvun kontekstissa lähestytään suunnittelua ja kestävyyssiirtymää? Millaisia ovat vaihtoehtoiset tavat lähestyä elinvoiman haasteita vähenevillä tai nollakasvun alueilla?
Pienten ja vähenevien kuntien nykytilanne, elinvoima ja kestävyyssiirtymä: Aika: Tiistai 4.2.2025, klo 17-19:30 Paikka: Tieteiden talo (Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki, 5 krs., sali 505) ja Teams.
Tapahtumaa edeltää lyhyt kahvitarjoilu.
Matti Vatilo: “Pienten kuntien tarpeita palvelevan alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän vaihtoehdot ja toteuttamisedellytykset” -raportti (2024). Puheenvuoro antaa kuvan nykyisistä kehyksistä ja normeista raportin kautta.
Hanna Kosunen: Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisun “Kuntien maankäytön suunnittelu ja elinvoimahankkeet” -esittely (2023). Kuntien elinvoiman keskeiset nykyiset haasteet kestävyyssiirtymän näkökulmasta sekä niitä mahdollisesti helpottavia lähestymistapoja.
Pilvi Nummi: Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä digitalisaatio pienten kuntien maankäytön suunnittelussa
Ekologisen siirtymän rahoitus ja oikeudenmukaisempi toteutus: Aika: Tiistai 18.2.2025, klo 17-19:30 Paikka: Teams (vain etänä)
Paavo Järvensivu: Ekologinen jälleenrakennus ja valtiojohtoinen suunnittelutyökalu
Jonne Hytönen: Vahva kestävyys ja suunnittelujärjestelmä. Suunnittelujärjestelmän kyky vaatia ekologisuutta
Irene Kuhmonen: Kestävyyssiirtymä maaseudulla ja vaihtoehtoinen talousajattelu
Aika: Torstaina 16.01.2025 klo 17-18.30 Paikka: Hakaniemen Luova Kulma, Hakaniemenkatu 5, Helsinki Ilmoittaudu tilaisuuteen
Tammikuussa 2025 järjestettävä paneelikeskustelu pureutuu aktivismin rooliin yhdyskuntasuunnittelussa. Tapahtuma tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kuulla alan asiantuntijoiden näkemyksiä ja osallistua keskusteluun siitä, miten kansalaisaktiivisuus vaikuttaa kaupunkiemme kehitykseen.
Paneelissa äänessä: – Anton Keskinen: Pitkän linjan aktivisti, Operaatio Arktis – Tiina Seppälä: Aktivismitutkija, Helsingin yliopisto (Outo aktivismi -hanke) – Varpu Kurkilahti: Kulttuuriympäristöaktivisti
Rakennetun ympäristön verkkolehti Aukio on julkaistu. Lehden tavoitteena on olla yleistajuinen, ajankohtainen keskustelufooruumi, joka on tarkoitettu kaikille rakennetusta ympäristöstä kiinnostuneille. Lehti on perustettu Yhdyskuntasuunnittelun seuran aloitteesta ja sen julkaisemiseen osallistuu viisi muuta tiedeseuraa.
Katso osoitteesta aukiolla.fi tarkemmin mistä on kysymys!
Yhdyskuntasuunnittelun seura jakaa vuosittain Ruusut-tunnustuksen esimerkillisestä työstä suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun hyväksi. Vuoden 2024 Ruusut saa Keravan kaupunki Uuden ajan rakentamisen festivaalin (URF) järjestämisestä. Tunnustus julkistettiin Seuran tilaisuudessa Aalto yliopistolla tiistaina 10.12.
Keravan Kivisillan alueella piti alun perin järjestää perinteikkäät Osuuskunta Asuntomessujen asuntomessut kesällä 2024. Vaikean suhdannetilanteen vuoksi Keravan kaupunki joutui vetäytymään messuista. Sen sijaan Keravan kaupunki päätti järjestää samalla Kivisillan alueella pienimuotoisemman tapahtuman, jossa muutaman esiteltävän rakennuskohteen ohella painopiste oli kestävässä rakentamisessa, ekologisissa ratkaisuissa ja yleisesti kestävässä elämäntavassa. Tärkeä osa tapahtumaa muodostui monipuolisesta ammattilaisohjelmasta, jossa maan eturivin asiantuntijat esittivät ja keskustelivat kestävän rakentamisen ja kestävän elämänmuodon ratkaisuista ja vaihtoehdoista. Festivaalikävijöillä oli mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajoihin, joissa tutustuttiin moniin vaihtoehtoisiin ja konkreettisiin tapoihin edistää luonnonmukaisempaa ja ekologisempaa arkea.
Vaikka tapahtuma oli lyhyt ja ajoittui samanaikaisiin Pariisin Olympialaisiin, keräsi festivaali runsaasti kävijöitä. Yli 55 prosenttia kävijäkyselyyn vastanneista kertoi saaneensa tapahtumasta ideoita ja inspiraatiota kestävän elämän valintoihin. Rakentamisen keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä kaipaa myös jatkossa URF-festivaalin kaltaisia tapahtumia.
Tunnustusta vastaanottaessaan Keravan kaupungin vs. kaupunkisuunnittelujohtaja Tuomas Turpeinen painotti tapahtumaa kestävämpien elintapojen ja valintojen edistäjänä.
”Tämä tunnustus on hieno osoitus siitä, miten yhdyskuntasuunnittelulla ja rakentamisella on olennainen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja kestävämmän elämäntavan edistämisessä. Uuden ajan rakentamisen festivaaleilla esiteltyjen kestävästi toteutettujen rakennuskohteiden sekä monipuolisten niin ammattilaisille kuin suurelle yleisöllekin suunnattujen puheenvuorojen ja työpajojen kautta saatoimme eri alojen ammattilaisia yhteen, sekä tutustutimme ja innostimme ihmisiä kestävämpiin elintapoihin ja valintoihin.”
Lisätietoja: Matti Vatilo, YSS:n puheenjohtaja puh. 040-506 1168 (mattivatilo@gmail.com)
Tuomas Turpeinen, vs. kaupunkisuunnittelujohtaja puh. 040-3182480 (tuomas.turpeinen@kerava.fi)
Yhdyskuntasuunnittelun seuran kyselyssä selvitettiin jäsenten käsityksiä seuran tulevan toiminnan ja tekeillä olevan strategian tueksi. Kyselyyn osallistui 59 henkilöä – tänä monien gallupien ja tiedonkeruun aikakautena lukumäärä ilahdutti. Kyselyyn vastanneet olivat myös perehtyneet siihen hyvin, sillä avovastauksia on paljon, yli 150. Suurin osa vastaajista on yhdyskuntasuunnittelun ammattilaisia, joista arkkitehteja reilu kolmannes. Vastaajat ovat enimmäkseen työelämässä (54%), reilu kolmannes on eläkeläisiä, mutta opiskelijoiden joukko on lähes olematon. Seurallamme on tällä hetkellä reilut 300 jäsentä.
YSS:n johtokunnassa etsimme vastauksista haasteita, kritiikkiä ja puuttuvia asioita, joiden avulla voimme parantaa toimintaamme ja lisätä sen vaikuttavuutta. Toiminnan kehittämiseksi seuran johtokunta kävi vastauksia tuoreeltaan läpi ja pyrki tunnistamaan sekä nykyisiä vahvuuksia että muutostarpeita.
Enemmistö vastaajista pitää Yhdyskuntasuunnittelu-lehteä, Kaupunkitutkimuksen päiviä sekä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia seuran toiminnan ytimenä.
Kyselyn kokonaistulos oli yllättävänkin positiivinen. Seura sai myönteistä palautetta useimmilta vastaajilta. Suurin osa piti seuran toimintaa hyvänä ja oikein suuntautuneena. Kritiikkiä oli muutamissa avovastauksissa, muissa vastauksissa alle 10 %. Jäsenet ovat myös aktiivisia seuran toiminnassa: 98% lukee lehteä, seminaareihin osallistuu 59 % ja nettisivuilla vierailee 61% vastaajista. Merkittävä kiinnostuksen kohde oli Kaupunkitutkimuksen päivät, joita seura järjestää yhdessä kahden muun tiedeseuran kanssa. Niitä kuvattiin vuoden tärkeimmäksi tietojen päivityksen ja verkostoitumisen tilaisuudeksi. Lukijat seuraavat myös muita lehtiä ja keskustelufoorumeita ahkerasti – tämä lisää palautteen kiinnostavuutta.
Yhdyskuntasuunnittelu-lehti on alan ainoa tiedelehti ja sitä luetaan tarkkaan. Suosituin on pääkirjoitus ja tieteelliset artikkelit, muut jutut ainakin selataan läpi. Lehden nykyisiä painotuksia pidetään oikeansuuntaisina, mutta useissa avovastauksissa kaivattiin rohkeaa kriittisyyttä, polemiikkia ja keskustelua. Lehteä pidetään vähintäänkin melko kiinnostava (melko kiinnostavasta kiinnostavaan päätyi yli 90 % vastaajista), vaikka sanallisissa vastauksissa toivottiin ajankohtaisuutta ja keskusteluita lisää.
Kyselyn tuloksista päättelimme näin aluksi, että toiminnan perusrakenne on jotakuinkin oikean suuntainen. Lehti, seminaarit/keskustelutilaisuudet ja verkkolehti ovat tärkeimmät. Niiden ajankohtaisuus, tieteellisyys ja samalla myös poleemisuus ovat tärkeitä laatumittareita ja samalla sekä säilytettäviä että kehitettäviä asioita. Palkintoja ja lyhyitä ekskursioita pidetään myös tärkeinä. Jonkinlainen pölyjen pyyhkiminen ja päivitys tähän hetkeen olisi suotavaa.
Saimme paljon kannustusta avoimuuteen ja vuorovaikutukseen, niin johtokunnan ja jäsenistön kuin seuran ja muun yhteiskunnan välillä. Myös tietoa seuran jäsenistä kaivataan – keitä me oikeastaan edustamme? Seuran brändiä voisi kiillottaa ja tunnettuutta vahvistaa. Nettiosallistuminen seminaareihin ja keskusteluihin koetaan todella tärkeäksi useissa avovastauksissa.
Eniten huolta herättää nuorten osuus jäsenistä. Vain yksi vastaajista oli alle 30-vuotias. Miten opiskelijat saisi kiinnostumaan toiminnasta? Varmaan sekään ei haittaisi, että jäsenissä olisi myös vasta alaansa etsiviä koululaisia. Tämä kysymys nousee tulevina vuosina entistä tärkeämmäksi ja meidän on todella paneuduttava siihen. Miten tuotamme lisäarvoa niille, jotka ovat vasta löytämässä uraansa?
Toiminnan ei pitäisi keskittyä vain pääkaupunkiseudulle. Pohjois-Suomen alueosasto on merkittävä, mutta voisiko sellaisia olla muuallakin? Myös osallistumisen muotoja voisi lisätä.
Lehden laatu on vähintäänkin säilytettävä ja sen aikataulutusta on parannettava. Käytännön suunnittelukysymyksiä halutaan käsitellä nykyistä enemmän. Seminaarien ja keskusteluiden ajankohtaisuutta on lisättävä ja ehkä niitä voisi linkittää paremmin lehden aiheisiin.
Kyselyn tuloksia luemme vielä moneen kertaan ja toteutamme niitä alkuvuonna 2025 valmistuvassa strategiassa ja toimintasuunnitelmassa. Halutessasi voit tutustua vastauksiin tarkemmin.
Kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin kolme 50 euron Tiedekirjan lahjakorttia. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Olemme iloisia myös lisäpohdinnoista ja ajatuksista, joita voit lähettää osoitteeseen yss(a)yss.fi.
Kokemäenjoen suulle vuonna 1558 Juhana-herttuan perustama Pori kehittyi suursataman myötä Suomen keskeiseksi teollisuuskaupungiksi. Kukoistusta jatkui vielä pitkälle toisen maailmansodan jälkeen, vaikka maan kohoaminen siirsi satamatoiminnot Reposaaresta Tahkoluotoon ja Mäntyluotoon.
Yhdyskuntasuunnittelun seura teki kesäkuun ensimmäisenä perjantaina 2024 päivän mittaisen retken ottamaan selvää Porin vihreän siirtymän hankkeista. Ohjelmarungon oli valmistellut seuran entinen pitkäaikainen puheenjohtaja (1995–1999) Mariitta Vuorenpää, joka toimii tällä hetkellä Porissa yleiskaavoittajana.
Merituulivoimaa ja vihreää vetyä
Kevättalvella julkistettiin aiesopimus vihreän vedyn tuotantolaitoksista Poriin ja Kemiin. Green North Energy on hankkeiden takana. Yhtiöllä on määrä käynnistää vastaavantyyppisten laitosten rakentaminen Naantaliin jo vuoden sisällä. Naantalissa sijoituspaikkana olisi toimintansa lopettaneen Nesteen öljynjalostamon tontti.
Porin hankkeen toteutuminen on pitemmällä tulevaisuudessa. Ensin kaupungin pitäisi saattaa Tahkoluodon yleiskaavoitus ajan tasalle. Pulmana on myös tarvittavan maapinta-alan riittävyys. Muita, ei välttämättä vähäisempiä ratkottavia kysymyksiä ovat alueen loma-asutus ja sen tulevaisuus sekä arvokas luonto ja uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit.
Tahkoluoto on ollut pioneeri tuulivoimaloiden rakentamisessa. Ensimmäiset tuulivoimalat otettiin käyttöön vuonna 1999, ja ensimmäinen merituulivoimala pystytettiin vuonna 2010. Tahkoluodon merituulipuisto on ollut maailman ensimmäinen jääolosuhteisiin suunniteltu merituulipuisto. Ilman merituulivoimaa ei vihreän vedyn ja siihen kiinteästi kytkeytyvän vihreän ammoniakin laajamittainen tuotanto onnistu. Kysymyksessä on kolmiodraama. Sen yhdessä kulmassa on tuulivoiman avulla tuotettava vähäpäästöinen sähkö. Toisessa kulmassa on vihreän energian avulla tuotettava vihreä vety. Kolmannen kärjen muodostaa vihreä ammoniakki, joka syntyy vedystä ja typestä. Typpi otetaan ilmasta.
Mihin sitten vihreää ammoniakkia käytettäisiin? Ainakin rahtilaivojen polttoaineena sekä typpilannoitteiden valmistukseen.
Sähkönsiirtoakin tarvitaan
Porin edustan merialueelle on vireillä useita ja erilaajuisia tuulivoimahankkeita. Suurimmat niistä sijoittuvat kymmenien kilometrien päähän rannikosta Suomen talousvesialueelle. Lähimpänä rannikkoa olevan Tahkoluodon merituulipuiston laajennuksen osayleiskaava on jo lainvoimainen. Suomen Hyötytuuli Oy:n hanke on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan eräänlainen demonstraatio neljän tuulivoimalan turvin. Demonstraatiohankkeen olisi määrä valmistua vuonna 2026. Toinen vaihe käsittäisi peräti 36 yli 15 megawatin voimalaa. Yhteistehoksi tulisi 800 megawattia. Voimalat yltäisivät 310 metrin korkeuteen. Demonstraatiohankkeen vesi- ja rakennusluvat ovat lainvoimaisia. YVA-prosessit hoidettiin vuosina 2020–2021. Aluevesirajan ulkopuolelle suunnitellut merituulipuistot eivät edellytä yleiskaavaa.
Merikaapelointi muodostaa kiintoisan juridisen yksityiskohdan. Avomerelle sijoittuvat kaapelit ja niiden luvitus eivät edellytä kaavoitusta. Ne suunnitellaan YVA-prosessissa. Kaavoituksen kanssa voi syntyä ristiriitaa, jos merikaapeli, maakaapeli tai ilmajohto halutaan alueelle, jolle tavoitellaan muuta maankäyttöä tai alueella on merkittäviä luontoarvoja.
Merituulivoimalat edellyttävät ympäristövaikutusten arvioinnin läpikäynnin. Samoin kaapelointi. Kaapeleille pitää löytää myös rantautumispaikka, josta ne sitten saadaan kytkettyä energiaverkkoon. Jos kaikki Porin edustan merituulihankkeet toteutuisivat, tarvittaisiin Tahkoluodossa mantereen puolelta jopa 20 hehtaarin suuruinen sähköasemavaraus. Sieltä sähkö siirretään 400 kV:n voimalinjalla kantaverkkoon Ulvilan sähköasemalle. Voimalinjan johtoalue on noin 65 metriä leveä ja iso kysymys on, kuinka monta uutta 400 kV:n voimalinjaa Porista Ulvilaan tarvitaan tulevaisuudessa.
Reposaaren ja Tahkoluodon ensimmäiset tuulivoimalat koettiin niiden pystyttämisen aikaan kookkaina. Suunnitteilla oleviin merituulivoimaloihin verrattuna ovat nostalgista kääpiökokoa. Kuva: Lauri Jääskeläinen
Mökkeilyä ja Naturaa
Maankohoaminen luo erityisleiman Selkämerelle. Juhana-herttua antoi Porin perustamisen yhteydessä Porin porvareille Reposaaren nautintamaaksi. Purjelaivojen kaudella Reposaaresta kehittyi johtava vientisatama. Myös kalastus kukoisti. Porin pormestari edusti itsellensä vuotuiset verot kalana, voina ja lampaanlihana.
Tahkoluodon ja Reposaaren välinen salmi mataloitui vuosien myötä. Vähitellen Tahkoluoto maatui kiinni Reposaareen. Kun Tampereen ja Porin yhdistävä rautatie valmistui vuonna 1895, jäi Reposaari ilman ratayhteyttä. Rata linjattiin Mäntyluotoon, josta muodostui Porin pääsatama. Tahkoluoto sai sen sijaan öljysataman toisen maailmansodan jälkeen.
Reposaaresta Tahkoluodon kautta mantereelle ulottuvan pengertien valmistuminen vuonna 1956 vilkastutti lomamökkien rakentamista. Mökkejä on pystytetty melko mielikuvituksellisiinkin paikkoihin pikku luodoille ja karikoille. Alueen helikopterikuvat havainnollistavat suomalaisittain melko harvinaista, pikku kareille syntynyttä kesämökkiyhdyskuntaa. Mistä vain on löytynyt kiinteää maapohjaa, on se hyödynnetty lomarakennuksen rakennuspaikkana. Monet mökit sijoittuvat käytännössä tulvavaara-alueelle. Maankohoaminen on toisaalta tilannetta helpottanut. Mökit ovat enimmäkseen porilaisten itsensä käytössä. 140 mökin yhdyskunnan sijainti lähellä Tahkoluodon kehittyvää vihreän siirtymän satamaa on iso haaste – miten mökkikulttuuri voi jatkua ilman, että se ei rajoita sataman kehitystä?
Natura ja monet uhanalaiset lajit ovat oma lukunsa. Merituulipuistojen vaikutuksia arvioitaessa on kiinnitetty huomiota Selkämeren kansallispuistoon sekä läheiseen Gummandooran saariston Natura-alueeseen. Reposaaren merialuetta leimaa riuttaluonto. Reposaari-nimikin juontaa juurensa ruotsin kielen sanasta reffzöö, joka viittaa riuttaan eikä kettuun. Reposaari on ollut aikoinaan vedenalainen riutta. Satama-alueiden laajennus ulottuisi osin suojelluille riutta-alueille, joiden suotuisaa suojelutasoa ei Suomi saisi kuitenkaan vaarantaa. Maankohoamisrannikon vaihettumisvyöhykkeelle tyypilliset tervaleppälehdot ovat luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Alue on myös linnustoltaan arvokas.
Fortumin varavoimala-alue Tahkoluodossa vapautuu vuonna 2029. Kivihiilivoimala muodostaa tällä hetkellä komean teollisen päätteen viivasuoralle Reposaaren Kirkkokadulle ja sillä on omalla tavallaan maisemallista merkitystä.
Viivasuoran Kirkkokadun päätteenä siintää Tahkoluodossa oleva Fortumin varavoimala, jonka aluetta havitellaan vihreän siirtymän hankkeisiin. Kuva: Lauri Jääskeläinen
Yyteri
Yyteri ja sen matkailu ovat porilaista kulttuurihistoriaa. Vuonna 1974 valmistuneella, arkkitehtuuriltaan merkittävällä Yyterin rantahotellilla (Söderlund – Valovirta) on laajentumissuunnitelmia. Yyterin hotellin valttina on sen sijainti rannan siinä kohdassa, jossa meri syvenee nopeammin. Muualla kilometrien mittaisella hiekkarannalla joutuu yleensä kahlaamaan merta pitkät matkat, eikä uintia suositella merivirtausten takia.
Yyteriin, vähän matkan päähän nykyisestä kylpylähotellista on suunnitteilla jopa 50 000 kerrosneliömetrin edestä uutta hotelli- ja majoitustilaa.
Yyterin dyynit olivat vuosikymmenten ajan jatkuneen ja liialliseksi paisuneen huvikäytön myötä vaarantuneet. Muun muassa rantajalkapallokisat olivat hiekkadyynejä kuluttaneet. Dyyneillä kulkemista ryhdyttiin rajoittamaan 2010-luvulla määrätietoisilla suojelutoimilla ja rajoituksilla. Rannalla kävijät ohjataan nykyään yleisille kulkureiteille, puisille lankonkeille. Dyynien ympärille on pystytetty tuuliaitoja. Rantavehnää istuttamalla on hiekan kulkeutumista pystytty estämään. Reiteillä pysymätön maastopyöräily on erityisen tuhoisaa. Rajoitustoimet ovat tehonneet. Vilkkaimpien uimarantojen ulkopuolelle on saatu syntymään jopa uusia dyynivalleja. Helteisimpinä päivinä Yyterin hiekkarannoille kerääntyy enimmillään jopa kymmenen tuhatta nauttimaan kesästä ja merestä.
Vihreä siirtymä on monimutkainen palapeli
Jo muutaman tunnin vierailu Porin uusien jättihankkeiden äärellä asiantuntevin opastuksin höystettynä avaa sitä palapeliä ja niitä haasteita, joita merituulivoiman, vihreän vedyn ja ammoniakin yhtälöön sisältyy. Vaikka Porin kaupunki on asukasluvultaan maan kymmenenneksi suurin, on asukasluku aleneva. Väestöennusteen mukaan Porin asukasluku putoaisi nykyisestä 83 000:sta 75 000:een vuonna 2040. Trendin mukaan aktiiviväestön, ikäluokat viidestätoista kuuteenkymmenen neljään, osuus putoaisi eniten. Perinteinen raskaan teollisuuden Pori on hakenut – ja löytänyt – uutta ilmettä tapahtumista, kulttuurista, korkeamman asteen opetuksesta, matkailusta ja muista kaupallisista palveluista. Mutta myös uuden aikakauden elinkeinoja tarvitaan. Vihreä siirtymä on Porille suuri strateginen tulevaisuuden kysymys, joka todennäköisesti muuttaa muuttoliikkeen ja väestönkasvun positiiviseksi lähivuosina.
Porilaiset suhtautuvan myönteisesti uuteen teknologiaan, onhan Pori aina elänyt vahvasti teollisuudesta.
Vireille saatetut miljardiluokan hankkeet ovat kuitenkin tuoneet uusia vivahteita. Siitä esimerkkeinä ovat Tahkoluodon vuokramökkialueen tulevaisuus, joka mökkiläisiä huolettaa. Myös Ahlaisten pienessä, valtakunnallisesti merkittävässä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kylässä on herännyt huolta tuulivoiman maisemallisista ja muista vaikutuksista.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rooli on Porissa merkittävä. Kaupunki neuvottelee ELY:n kanssa työpalavareissa etupainotteisesti. Näin saadaan kaavahankkeiden alkuvaiheissa selvyyttä ELY:n ja mahdollisesti muidenkin viranomaisten näkökannoista ennen kuin suunnittelu etenee liian pitkälle. Tavoitteena on ottaa tarvittavat asiat huomioon ja löytää yhteinen tilannekuva ennen virallisia lausuntokierroksia.
Kaupunkivihreää
Pori on kokenut lukuisia tuhoisia kaupunkipaloja. Viimeisimmän, vuoden 1852 tulipalon jälkeen lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz laati kokonaan uuden ja uusille periaatteille perustuvan asemakaavan. Sen tärkeimpiä tehtäviä oli edistää paloturvallisuutta. Kadut kaavoitettiin leveämmiksi, korttelit suuremmiksi ja lisättiin puistojen määrää ja palokujia. Esplanadeilla kaava-alue jaettiin neljään yhtä suureen osaan. Näin syntyi Porille tyypillinen puistoakselien verkosto.
Kirjurinluoto kesäisine jazz-juhlineen on Suomen tunnetuimpia kesätapahtumia. Kirjurinluoto kuuluu itseoikeutetusti osaksi Porin kansallista kaupunkipuistoa, joka perustettiin ympäristöministeriön päätöksellä toukokuussa 2002. Maankäyttö- ja rakennuslakiin on kuulunut alusta asti oma, kansallisia kaupunkipuistoja koskeva 9 luku. Vuonna 2008 lakia muutettiin siten, että esityksen puiston perustamisesta voi tehdä vain kunta, mutta varsinaisen perustamispäätöksen tekee ympäristöministeriö.
Porin kaupungin kaavoituksessa vastaavana asiantuntijana työskentelevä Vuokko Kemppi-Vienola vastaa kansallisen kaupunkipuiston kehittämisestä Porissa. Hän selosti kansallisten kaupunkipuistojen ideologiaa ja historiaa. Pori sai omansa järjestyksessä toisena yhdessä Heinolan kanssa. Ensimmäinen perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 2001. Yhteensä kansallisia kaupunkipuistoja on perustettu kymmenen.
Porin kansallista kaupunkipuistoa leimaa viher- ja virkistysalueiden tiivis kytkös rakennettuun kulttuuriympäristöön. Puistoalue yhdistää Kokemäenjoen varren molemmin puolin jokisuiston delta-luontoa joen pohjoisrannan historiallisiin jykeviin tehdasrakennuksiin ja Kivi-Porin renessanssipalatseihin. Lintuharrastajille Porin kansallisen kaupunkipuiston alue on ehtymätön aarreaitta. Vuonna 2006 puistoa laajennettiin lisäämällä siihen Käppäräpuisto ja siellä oleva Porin ortodoksisen kirkon alue.
Pori edelläkävijänä
Yhdyskuntasuunnittelun seuran yhteensä kymmenen osallistujaa, yhdellä koululaisella täydennettynä, sai Porin kaupungin asiantuntijoiden avulla tiiviin ja osuvan kuvan Porin kehityksen suuntaviivoista 2020-luvulla ja siitä eteenpäin. Jälleen kerran näyttää siltä, että Pori tulee toimimaan tienraivaajana ja esikuvana kokonaan uudentyyppiselle elinkeinorakenteelle. Suunnittelulle muutos näyttäytyy tällä hetkellä aika dramaattiselta, mutta kun asiaa tarkastelee historian näkökulmasta, on Pori tottunut aiemminkin suuriin rakennemuutoksiin. Suomen länsirannikko elää juuri tällä hetkellä erilaisessa toimintaympäristössä kuin epävakaan rajan kanssa kamppaileva itäinen Suomi.
Vuoden kaupunkikirjoitukseksi 2024 on valittu Arja Turusen kirjoitus Lähiösuunnittelu sukupuolten tasa-arvon esteenä? – Yhdistys 9 ja vaatimukset asumisen uudistamisesta 1960-luvulla. Kirjoitus on ilmestynyt Historiallisen Aikakausikirjan numerossa 121:4 (2023).
Arja Turunen piti luennon Kaupunkitutkimuksen päivillä 24.5.2024.
Vuoden kaupunkikirjoitus tarkastelee sukupuolten tasa-arvoa ajavan Yhdistys 9:n historiallista toimintaa lähiösuunnittelun näkökulmasta. Vuoden kaupunkikirjoitus on helppolukuinen ja lähestyttävä, ja saa lukijan oivaltamaan, kuinka osallistavaa kaupunkisuunnittelu on ollut myös aiemmin; asukkaiden ja kansalaisten näkemykset ja mielipiteet on kuultu tai jätetty kuulematta myös vuosikymmeniä sitten.
Kaupunkitutkimuksen näkökulmasta tasa-arvotulokulma on tuore ja virkistävä. Sukupuoli ja tasa-arvon tavoittelu tuovat uuden näkökulman yhdyskuntasuunnittelun historiaan ja siihen vaikuttaneisiin radikaaleihin ideologioihin sekä lähiöiden arkeen.
Vaikka tutkimus on pohjimmiltaan historiallinen, on aihe tuotu keskusteluiden avulla tähän päivään. Tutkimus sisältää myös konkretiaa suunnitteluratkaisujen muodossa, joka on omiaan kaupunkisuunnittelun ja -tutkimuksen välisen sillan rakentamisessa. Lähteitä on niin ikään käytetty monipuolisesti ja lähdeanalyysin kautta myös asuntopolitiikan näkökulma on sisällytetty artikkeliin. Vuoden kaupunkikirjoitus muodostaa hyvin arvokkaan lisän kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun alalle, ja on ehdottomasti palkitsemisen arvoinen.
Vuoden kaupunkikirjoitus -palkinto jaetaan vuosittain parhaalle suomenkieliselle kaupunkitutkimuksen alaan kuuluvalle tieteelliselle artikkelille. Palkinnon myöntämisen edellytyksenä on, että artikkeli on aihevalinnaltaan, näkökulmaltaan ja tutkimusotteeltaan itsenäinen, kiinnostava ja korkeatasoinen. Se tuo uutta kaupunkitutkimuksen monitieteiselle kentälle ja on ajankohtainen. Arvioinnissa huomioidaan myös huolellinen ja selkeä ilmaisu, jonka kautta tekstit avautuvat laajalle lukijakunnalle.
Perinteikästä ja arvostettua kaupunkikirjoituspalkintoa on jaettu vuodesta 2005 lähtien. Raati valitsi vuoden 2024 palkinnon kolmestatoista tiedelehtien esivalitsemasta artikkelista. Palkintoraadin jäseninä toimivat tutkijatohtori Pilvi Nummi (Aalto-yliopisto, YSS), yliopistonlehtori Silja Laine (Turun yliopisto, SKTS), informaatiopäällikkö Joona Packalén (Helsingin seudun liikenne, RYTS), erikoisasiantuntija Lauri Jääskeläinen (YM, YSS), dosentti Eerika Koskinen-Koivisto (Jyväskylän yliopisto, SKTS) ja tohtorikoulutettava Lassi Tähtinen (Aalto-yliopisto, RYTS). Raadin puheenjohtajana toimi Jamie Donovan (RYTS).
Yhdyskuntasuunnittelun seura, Suomen kaupunkitutkimuksen seura ja Rakennetun Ympäristön Tutkimuksen Seura palkitsevat vuosittain parhaan kaupunkitutkimusaiheisen kirjoituksen edellisenä vuonna julkaistuista kotimaisista tieteellisistä artikkeleista. Palkinnon tarkoituksena on kannustaa kaupunkitutkijoita työskentelemään kotimaisilla kielillä ja suomalaisia tiedejulkaisijoita julkaisemaan kaupunkiaiheisia kirjoituksia.
Yhdyskuntasuunnittelun seura jakaa vuosittain Ruusut-tunnustuksen esimerkillisestä työstä suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun hyväksi. Vuoden 2023 Ruusut saa arkkitehti SAFA ja arkkitehtuurikriitikko AICA Tarja Nurmi joka toinen vuosi järjestettävän ArkRex-arkkitehtuurielokuvafestivaalin perustajana ja kuraattorina.
Arkkitehti Tarja Nurmen aikaansaamasta ArkRex-elokuvatapahtumasta on muodostunut oloissamme ainutlaatuinen, kahteen tiiviiseen päivään keskittyvä kokonaisuus. Nurmen kansainvälisten kontaktien kautta päästään näkemään uusia ja vanhempiakin, arkkitehtuuriin tiukemmin tai löysemmin kiinnittyviä elokuvia, joita ei kaupalliseen ohjelmistoon koskaan saada. Elokuvien ohella tapahtuma sisältää keskusteluja ja elokuvien ohjaajien haastatteluja. Legendaarinen Helsingin Lasipalatsin Bio Rex kruunaa esityspaikkana tapahtuman.
Marraskuussa 2023 pidetyn kolmannen festivaalin pääteemana olivat kaupunkisuunnittelu ja kaupungit sekä niiden ihanuus, ongelmat ja haasteet. Toinen teema liittyi museoihin – niiden tärkeyteen, tarkoitukseen ja erilaisiin tapoihin tavoittaa yleisö ja palvella arkkitehtuurin, tutkimuksen, kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen asiantuntijoita.
Kolmannen festivaalin työryhmään kuuluivat Tarja Nurmen johdolla arkkitehti Elizaveta Parkkonen, arkkitehti Helena Teräväinen, Archinfon toiminnanjohtaja Katarina Siltavuori ja Arkkitehtuurimuseon tutkimus- ja tietopalvelupäällikkö Petteri Kummala. Tapahtuman yhteistyökumppanina toimi Rex Events.
Palkintopuheessaan Tarja Nurmi totesi mm:
”Olen ymmärtänyt pitää kaupunkisuunnittelua arkkitehtuurin varsinaisena vaativana kuningaslajina, jollaista se Suomessa ei valitettavasti enää ole. Naruja vetelevät kiinteistösijoitusyhtiöt ja yhden asian ideologiat. Pitkä tähtäin tuntuu puuttuvan. Myöskään journalistien joukossa ei juuri ole valppaita vallan ja kaupunkisuunnittelun asioiden vartijoita ja yleisölle asioista faktat ja tiedot oikeassa järjestyksessä kirjoittavia rautaisia ammattilaisia. Kansalaisten osallistumisesta on tehty lähinnä tietokonekuvien peukutusteatteria”.
”Nyt saatu tunnustus kannustaa tekemään taas enemmän ja entistä paremmin, mikä edellyttää pitkän tähtäimen suunnittelua vanhojen ja uusien yhteistyökumppanien kanssa. Syksyksi 2024 on jo suunnitteilla ns. välilaskutapahtuma ja vuodelle 2025 on vireillä yhä kunnianhimoisempi teema – ja haarukoitavina vielä tuotantovaiheessa olevia upeita arkkitehtimuotokuvia elokuvan keinoin.”
Risut-tunnustus voidaan jakaa taholle, jonka toimintaa seura ei näe yhdyskuntasuunnittelun kannalta esimerkillisenä. Vuoden 2023 Risut menevät kiinteistökehitysyhtiö Sponda Oy:lle. Risujen aiheena on yhtiön projekti, joka on johtanut käyttökelpoisen ja sijainniltaan keskeisen liikerakennuksen purkamiseen Helsingin ydinkeskustassa.
Vuonna 1963 valmistunut, arkkitehti Kurt Simbergin eräänä päätyönä pidetty alun perin pankkirakennus Stockmannia vastapäätä korvataan pääosin samankokoisella uudella liike- ja toimistorakennuksella. Spondan ratkaisun taustalla on mainittu olevan vanhan rakennuksen rungon ja matalan kerroskorkeuden asettamat rajoitukset esimerkiksi talotekniikalle.
Parhaillaan menossa olevan purkutyön myötä katoaa Helsingin ydinkeskustan 1960-luvun arkkitehtuurihistoriaa. Rakennus on edustanut materiaaleiltaan korkeatasoista ja tilasuunnittelultaan aikakaudelle tyypillistä arkkitehtuuria. On piittaamatonta jättää käyttämättä ne mahdollisuudet, joilla kunnossa pidetty rakennus olisi voitu purkamisen sijaan korjata ja näin jatkaa sen elinkaarta vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja eteenpäin.
Sponda Oy kertoo erääksi painopistealueekseen ympäristövastuullisuuden integroinnin koko kiinteistökantaan. Mannerheimintie 14:n projekti ei sitä edusta. Projekti edustaa lyhytnäköistä, ilmastonmuutoksen kannalta haitallista ja modernia rakennuskulttuuria väheksyvää toimintatapaa.
Sponda Oy:n edustajalla ei ole valitettavasti tilaisuutta osallistua Risut-tunnustuksen vastaanottamiseen ja on siksi pyytänyt liittämään asiasta kertovaan lehdistötiedotteeseen seuraavan kannanottonsa:
”Näkyvällä paikalla Helsingin keskustassa sijaitseva hankkeemme on ymmärrettävästi herättänyt runsaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kun lähdimme suunnittelemaan hanketta, lähtökohtamme oli rakennuksen rungon ja julkisivujen säilyttäminen sekä kohteen peruskorjaus. Valitettavasti uuden talotekniikan tuominen rakennuksen hyvin matalaan kerroskorkeuteen olisi kuitenkin tehnyt tiloista toivottoman matalat. Purkupäätös oli vihoviimeinen vaihtoehto, ja se tehtiin erittäin perusteellisen selvitystyön jälkeen. Kun pitkään tyhjänä ollutta kiinteistöä ja sen runkoa ei pystytty hyödyntämään, pyrimme minimoimaan uudiskohteen rakentamisesta aiheutuvat päästöt. Olemme sitoutuneet rakentamaan korkeimpien ympäristöstandardien mukaisesti suunnitellun uudisrakennuksen, joka tulee olemaan käytön aikaisen energiankulutuksen osalta täysin hiilineutraali ja joka kunnioittaa kaupunkikuvaa sekä elävöittää ydinkeskustaa”.
